No niin, tämä kirjoitustahti sen kuin hiipuu ja hiipuu… Viime kerran jälkeen on käyty monessa paikassa ja tehty monenmoista, tässä lyhyesti muutamia juttuja.

Ensin saimme arvovieraita Suomesta ja kovasti kivoja tuliaisia. Olimme hyvin tyytyväisiä, että vieraat pääsivät kuin pääsivät tulemaan, koska tulo näytti välillä vähän epävarmalle tuhkapilvien vuoksi. Oli kuitenkin hyvä tuuri matkassa, kun Pekingin lento lähti Helsingistä klo 18 ja myöhemmin samana iltana koko kenttä suljettiin, eikä lentoja lähtenyt moneen päivään. Pientä hämminkiä aiheutti se, että vaikka lento oli sama kuin edellisten Suomen vieraiden, oli tässä välissä vaihtunut jo Suomessa kesäaika. Pekingissä ei ole erikseen kesä- ja talviaikaa, joten nyt kesällä aikaero Suomeen on 5 tuntia (talvella 6) ja siten lennon saapumisaikakin tänne oli tuntia aikaisemmin kuin edellisten vieraiden. Olimme siis kentällä tunnin myöhässä, mutta onneksi lentokin oli melkein saman verran myöhässä tuhkapilvien takia.

Viikko meni hurjan nopeasti. Minulle osui koeviikko samalle viikolle, joten kävin kolmena päivänä kokeissa (menivät oikein hyvin) ja muuten kiertelimme aika paljon. Käytiin taas Houhailla, eläintarhassa, Taivaan temppelissä jne. kuten edellistenkin vieraiden kanssa. Niistä en viitsi uudestaan laitella kuvia, tai eipä meillä ollut joka paikassa enää kameraakaan mukana, niin monesti niissä on tullut käytyä. Teetettiin myös vaatteita ja käytiin hieronnassa pikkusiskon kanssa. Tuli myös shoppailtua ja syötyä hurjan hyviä ruokia…. Säät ei juuri viikolla suosineet, vaan oli melkoisen kylmä (paitsi muuri-retkipäivänä).

Oli mukava käydä pitkästä aikaa Kielletyssä kaupungissa.

 

 

Teimme myös päiväretken Ming haudoille ja muurille, kummatkin olivat kuitenkin eri osat ko. kohteita kuin edellisten turistien kanssa. Muuri osoittautui todella jyrkäksi, ja helteisessä säässä rappujen kapuaminen kävi todella työstä.

Kyläilijöiden lähdettyä meillä oli pari päivää koulua, sitten alkoi n. viikon pituinen kevätloma. Pekingiin tuli kesäkin ihan kertaheitolla: mittari pompsahti yht’äkkiä kolmeenkymppiin. Huoneessakin tarkenee jo ilman villasukkia :D Kuten yksi proffa sanoi, Pekingissä ei ollut tänä vuonna kevättä ollenkaan vaan normaalia pidemmästä talvesta tulikin suoraan kesä. Emme kuitenkaan lähteneet reissaamaan sen kummemmin, vaan loma meni Pekingissä kierrellessä ja lööbaillessa.

Kävimme mm. uudessa, isossa urheilu- ja vaelluskaupassa hankkimassa uuden vaatekerran, jota sitten lähdimme testailemaan Fenghuangling-vuorelle Pekingin reunamille. Vaikka vuori sijaitsee 51 km Tiananmeniltä ja n. 25 km meiltä, meni matkaan parisen tuntia. Oli ihanaa päästä vähän pois tungoksesta ja ilmakin tuntui vuorella raikkaalle. Aikamoinen nousu vuorelle oli, meinasi usko vähän loppua alussa, mutta retki oli todella onnistunut. Kirsikan kukat kukkivat kauniisti joka paikassa ja kirkkaan sään vuoksi näimme kaupungin siluetinkin. Kiinalaiset vaellusvaatteet kestivät hyvin ainakin tämän yhden päiväreissun, mutta vetoa en lähtisi lyömään niiden kestävyydestä – taitaisi tulla aika pitkä uintikeikka Pälpänsalmella.

 

Loman suurin kömmähdys tapahtui, kun lähdimme 798-taidealueelle. Alue on tehty vanhalle tehdasalueelle ja siellä on paljon taidegallerioita, kahviloita ja ”taide”kauppoja. Otimme ohjeiden mukaan metroasemalta bussin 918 kohti aluetta, ja bussissa aloimme ihmetellä, että miksi se kääntyi isolle kehätielle, ulospäin kaupunigsta. Bussi ei tuntunut pysähtyvän, ja alkoi epätoivo iskeä. Jonkin ajan kuluttua ohitimme jo lentokentänkin. Lopulta kävi ilmi, että seuraava pysäkki olisi n. 50 km päässä pikkukylässä Pekingin laitamilla. Eihän siinä sitten mitään ollut tehtävissä, kävimme kääntymässä siellä kylässä ja tulimme seuraavalla bussilla takaisin kaupunkiin. Olihan se mukava istua pari-kolme ylimääräistä tuntia bussissa, varsinkin, kun ulkona oli 30 astetta lämmintä…. Jälkeenpäin selvisi, että bussinro oli kyllä oikea, mutta sen alanumero ei. Ei vaan ollut tullut mieleen, että samalla nrolla olisi useita eri busseja… Ja että jos ottaa väärän bussin, niin seuraava pysäkki voi olla n. 50 km päässä :D Päästiin kyllä lopulta taidealueellekin, mutta siinä vaiheessa ei enää oikein jaksanut innostua taidenäyttelyistä, joten lähinnä vaan kuljeskeltiin, katseltiin ympärille ja käytiin terassilla.

Tänä viikonloppuna kävimme Ditan-puistossa ulkoilmakonsertissa. Oli mukava käydä kuuntelemassa lähes kymmenkuntaa kiinalaista bändiä (ja muutamaa expat-bändiä), ja sää oli hyvä. Porukkaa oli yllättävän vähän - varsinkin, kun on tottunut siihen , että Pekingissä on joka paikassa tungos. Ulkomaalaisia oli kyllä paljon, varmaan puolet yleisöstä. Illan pimetessä lava oli tunnelmallisesti valaistu, muutenkaan festarimeininki ei ihan vastannut Suomen vastaavaa...  Yhdellä pöydällä myytiin perusfestarieväitä eli vettä ja jogurttia :D

Illan pääesiintyjä oli sisämongolialainen, alun perin punkkia soittanut Hanggai, joka yhdistää musiikissaan perinteisiä mongolialaisia hevosenpääsoittimia, kurkkulaulantaa ja nykyaikaa.

Tykättiin kummatkin Hanggaista kovasti, ostettiin levykin  Bändi on kuulema käynyt Suomessakin esiintymässä (ainakin Kaustisten kansanmusiikkijuhlissa viime kesänä), ja siitä on näytetty kai lähiaikoina dokkarikin siellä. Jos se tulee uusintana, ottakaa joku boxille talteen