Kunmingissa ollaan, ja vihdoin paastiin nauttimaan auringosta ja lammosta. Tahan asti reissu onkin mennyt palellessa, tosin viimeisella pysakilla repaisimme ja tuhlasimme kolme euroa saadaksemme lammityksen. Muuten on mennyt oikein mukavasti, tassa hyvin tiivistetysti viime viikon kuulumiset

Kolmen rotkon risteily

Chongqingista suuntasimme neljan paivan risteilylle Yangtse-joelle. Jaoimme hytin saksalaisen reppureissaajan kanssa, johon Juha oli jo tutustunut aiemmin hot pot -illallisella. Lisaksi hytissa matkusti torakka, jonka vapautimme kaytavaan tuottamaan iloa muille kansamatkustajille. Enimmainen paiva oli hyvin sumuinen, ja nakymat siis olemattomat. Aikataulutkin olivat epaselvat ja meille kerrottiin risteilyn kestavan yhden paivan pidempaan kuin piti, vaikka lopulta saavuimme Maopingiin aikataulussa. Osa ennalta ilmoitetuista nahtavyyksista jai tosin pysahtymatta.

Myohemmin nakyvyys parani, ja paasimme ihailemaan upeita rotkoja. Erityisesti Kolme pienta rotkoa, joilla risteilimme pienemmalla lautalla, oli todella upea kokemus.

Kolmen rotkon pato sen sijaan jai nakematta sankan sumun vuoksi. Katselimme kuitenkin valtavia laivakanavia ja tutustuimme padon pienoismalliin. Padolta matkamme jatkui kamalaan Yichangin kaupunkiin, jossa valitettavati jouduimme odottamaan junaa useamman tunnin. En suosittele ko. kaupunkia...

Dehang

Alkuperaisista suunnitelmista poiketen menimmekin risteilyn jalkeen pieneen Miao-vahemmiston kylaan pariksi paivaksi. Kyla on keskella valtavaa geologista puistoa, ja maisemat olivat aivan uskomattomat. Useita satoja metreja korkeat sokeritoppavuoret kohosivat teravina kohti taivasta. Kapusimme yhden paallekin, oli aika monta rappusta.... Ihailimme myos Kiinan korkeimpaa vesiputousta (216 m).

Loysitko kuvasta Juhan?

Itse kyla oli sympaattinen ja sesongin ulkopuolisena aikana siella ei ollut montaakaan muuta turistia ja paasimme nakemaan paikallisten arkiaskareita varsin lahelta. Suurinosa kylalaisista pukeutui Miao-kansan perinteisiin sinisiin vaatteisiin. Kylan kapeilla kujilla tuli vastaan milloin lehmia, kanoja tai vesipuhveleita. Pitikin olla varovainen, ettei astunut lehman kakkaan tuoksuvaan...

Illan pimetessa pysyimme tiukasti majapaikassamme, silla katuvalojen puuttuessa ei tehnyt mieli haparoida ja kolpastella pimeilla kujilla. Majatalo oli varsin viihtyisa, paitsi etta ikkunassa ei ollut lainkaan lasia, pelkka hyttysverkko, ja oiseen aikaan lampotila laski lahelle nollaa. Hieman oli siis viileahkoa...

Fenghuang

Dehangin jalkeen Fenghuang oli varsinainen turistirysa, tekemalla tehty turistihuvipuisto, jossa kaikki vanha arkkitehtuuri oli rakennettu uudestaan. Oli baaria, ravintolaa, kraasaa, valokuvaajaa, tuhat turistia ja helvetillinen meteli. Majataloamme vastapaata oli yokerho, jonka dj venytteli kitarisojaan keskiyohon saakka. Kiinalainen "yokerho" onneksi aloitti juhlinnan jo kahdeksan aikaan illalla ja paatti sen joskus puolen yon jalkeen...

Fenghuang oli odotuksiimme nahden siis hiukan pettymys, mutta tulipa nahtya. Onneksi paasimme kuitenkin nakemaan aidompaa kiinalaiskylan elamaa jo aiemmin Dehangissa.

Kunming

Fenghuangista lahdimme maailman mutkikkainta tieta kohti lahinta juna-asemaa. Henkilokunta onneksi jakoi kaikille matkustajille oksennuspussit jo lahtiessa. Aivan kauhea kokemus, paitsi Juhalle, joka fiilisteli koko matkan ja kuvitteli tieta rallin erikoiskokeeksi. Saavuimme yojunalla Kunmingiin tana aamuna ja tulimme suoraan hostelille, joka osoittautui oikein viihtyisaksi.

Paivalla tunsimme auringon lammon pitkasta aikaa. Ekan kerran reissulla parjasi ilman pitkia kalsareita, ja iltapaivalla jo paistattelimme paivaa t-paidoissa kattoterassilla kylmia juomia nautiskellen. Lamminta on noin 20 astetta.

Seuraavana paivana otimme parin tunnin bussimatkan kohti Kivimetsaa, joka osoittautui odotusten arvoiseksi.