Oli lopulta onni onnettomuudessa, ettemme päässeet patikoimaan ja palasimme Shangri-la:han suunniteltua aiemmin. Suunniteltu bussivuoro oli uuden vuoden takia peruttu, joten jos olisimme menneet patikoimaan, olisimme missanneet viimeisen bussin Kunmingiin ja siten myös lentomme Pekingiin. Yöbussin oli ilmoitettu kestävän 15 tuntia, joten yllätys oli suuri, kun havahduimme ennen aamukahdeksaa ja huomasimme bussin olevan parkissa - ja aivan tyhjä, ainoastaan me vetelimme sikeitä. Olimme saapuneet Kunmingiin 4 tuntia ilmoitettua aikaisemmin, eikä kukaan kiinalaisista sitten ollut vaivautunut herättämään korvatulpilla korvansa tilkinneitä länkkäreitä...

Illalla söimme Hump-baarissa ilmaisia hampurilaisia ja dumplineita sekä kuuntelimme bändiä Uuden vuoden kunniaksi. Koko päivän eri puolilta kaupunkia kuului ilotulitusta ja pommitusta. Tiikerin vuoden ensimmäisenä päivänä menimme Green Lake -puistoon, jonne oli lähtenyt nauttimaan kauniista kevätilmasta myös muutama muukin....

Eilinen päivä sitten menikin reissatessa takaisin Pekingiin. Epäilyksenalainen rinkkani piti avata check in:issä ja matkamuistoksi otettu, käyttämättä jäänyt happipullo otettiin parempaan talteen. Happipulloa ei saanut siis laittaa edes lentokoneen ruumaan, ja joudumme nyt selviytymään Pekingin saasteista ilman lisähappea.

Lento teki välilaskun Wanzhoussa (jonka ohi olimme menneet jokilaivalla) ja meidät ohjattiin vajaaksi tunniksi ulos koneesta vain palataksemme pian samaan koneeseen takaisin. Lentokenttä sijaitsi korkealla vuorella, alhaalla rotkon pohjalla kulki Jangtse-joki. Ilmeisesti kaupungissa ei kovin usein lentokoneita nähdä, sillä lentokentän aidan taa oli ryhmittynyt suuri joukko paikallisia ihmettelemään lentävää ihmelaitetta. 

Lento meni mukavasti, ja saavuimme Pekingiin iltasella. Lunta täällä ei enää ole, eikä sääkään niin kylmä kuin lähtiessämme. Uskokaa tai älkää, mutta fiilis oli kuin olisi kotiin palannut. No, eipä meillä tällä hetkellä muutakaan kotia ole... Huoneessa on ihanan lämmin, kiitos Pekingin keskuslämmityksen. Kampus on täysin kuollut, kaikki muut ovat vielä lomien vietossa. Ainoastaan yksin kampuksen kanttiineista on auki, ja ihmisiä on vain kourallinen. Kunmingin ilotulitus oli vielä pientä; Pekingissä uuden vuoden pommitukset jatkuvat edelleen. Eri puolilta kaupunkia lähetetyt ilotulitteet näkyivät hienosti lentokoneesta, mutta pommitukseen alkoi mennä jo heti eilen illalla hermo, kun yritimme katsoa elokuvaa. Leffa oli pakko pysäyttää vähän väliä, kun pommitusten takaa elokuvan puhetta oli täysin mahdoton kuulla. Tänä aamuna pommitus alkoi puoli yhdeksältä, ja loppua ei tunnu tulevan...

Tämä päivä on mennyt pyykkiä pestessä ja blogia päivittäessä. Valokuvia reissulta kertyi vaatimattomat 1558 kpl... Tänne kylään tulijoille on siis luvassa mukavia kuvankatseluhetkiä, heh. Lisäilimme jotain kuvia jo vanhoihin blogikirjoituksiin, ja jossain vaiheessa kun jaksetaan, laitellaan niitä lisää nettiin. Vielä olisi viikon verran aikaa turisteilla Pekingissä sekä viettää laatuaikaa rakkaan ystäväni Iso-G:n kanssa ennen kuin kurssit ensi viikolla taas jatkuvat.

kirjoitti Sanna