Terveisia Chongqingista. Junamatka tanne meni oikein hyvin ja yllattavankin nopeasti.

Hostelli on oikein viihtyisa, ja palvelu hurjan ystavallista. Kellarissa oleva huoneemme on tosin sikakylma, koska taalla ei ole lammitysta. mutta hyvin olemme nukkuneet, kunhan paalla on hupparit sun muut. ulkona saat ovat huomattavasti lampimammat kuin pekingissa, mutta ei nyt ihan helletta siis. Juhan sangyssa on sahkolla toimiva lampohuopa, ja minun sangyn pohjassa on reika.

Chongqing on paljon kiinalaisempi kuin muut Kiinan suurkaupungit, joissa olemme aiemmin kayneet. Kaupunki on rakennettu vuoristoon, ja tiet mutkittelevat villisti korkeiden rakennusten valissa. Suunnistaminen on melko hankalaa, jos ei mahdotonta, koska yksikaan tie ei mene sinne minne nayttaisi menevan, ja korkeuserot ovat yllattavan suuria. Ilmanlaatu kaupunkissa tuntuisi olevan huonompi kuin Pekingissa, emmeka ole nahneet kirkasta taivasta. Nakyvyys on huono.

Keskiviikkona vierailimme Kolmen rotkon museossa katsomassa kulttuurihistoriallisia aarteita (osa  jopa yli 3000 vuotta vanhoja), joita oli otettu museoon talteen alueen peittavan padon alta. Lisaksi paikallinen kunfumies yritti keihastaa Juhan. Illalla minun potiessa vuosisadan migreenia Juha kavi testaamassa paikallista erikoisuutta hot potia parin hostellilta loytaman reissarin ja hostellin respapojan kanssa. Oli kuulema todella hottia ja ilmeisesti oluttakin oli mennyt (sen vuoksi???) melkoisesti.

Eilen tutustuimme vanhaan kaupunkiin Ci Qi Kou. Se oli varsin viihtyisa, mutta kuulema Fenghuang, jonne suuntaamme ensi viikolla, on paljon hienompi ja aidompi.

Paikka oli turhan turistinen, ja viihdyketta oli laidasta laitaan. Mekin haksahdimme intialaisten, tanssivien letunpaistajien pauloihin, ja ostimme hurjan hyvaa rotia eli intialaista pannukakkua.

Huonosta nakyvyydesta huolimatta paasimme kokemaan tanaan jotain, mita on seuravan kerran tarjolla vuonna 3043. Ylitimme Yangtzen koysiradalla ja kapusimme (eli eksyttyamme ja kysyttyamme tieta paikallisilta, he lykkasivat meidat taksiin) temppelivuoren laelle. Tahyilimme auringonpimennysta kolmen maissa iltapaivalla, jolloin sen oli ilmoitettu tapahtuvan Pekingin aikaa. Mitaan ei kuitenkaan nakynyt, ja taivas oli taysin pilvessa. Olimme hurjan pettyneita, ja aloimme jo palailla alas (ihailtuamme ensin todella komeita temppeleita ja ruokailtuamme maittavan aterian temppelin kasvisravintolassa), kun yhtakkia huomasimme taivaallisen shown alkaneen. Koska Chongqing on Pekingista noin tuhat km lanteen, taalla pimennys alkoikin lahes tuntia myohemmin.

Paasimme ihailemaan naytosta kokonaisuudessaan, mutta valilla pilvet peittivat nakyvyyden. Juha tulitti naytoksesta lahes 50 kuvaa, ja vahan valia oli takapiruna kuvailua tutkailemassa joukko kiinalaisia lapsesta vaariin. Vanha vaarikin kaivoi povarista uuden uutukaisen alypuhelimen kuvatakseen pimennysta. Etta tama siis kehitysmaa. Suomessa ei varmasti yksikaan yhta vanha papparainen (tai moni nuorempikaan...) osaisi kayttaa moista laitetta.

MIkali missasitte oman auringonpimennyksenne, ei hataa, seuraava on siis luvassa jo vuonna 3043.

Buukkasimme hostellin avustuksella liput Yangtze-risteilylle. Koska nyt on low season, botskeja lahtee vain huomenna eli viivyimme Chongqingissa yhden paivan suunniteltua kauemmin. Samaan laivaan astuu myos jenkkilainen Ben, jonka suunnitelmissa on reissata Aasiassa 1,5 vuotta. Meidan reissu on siis surkean lyhyt. Ehkapa ensi kerralla sitten vahan pidempaan...

Laivareissu kestaa kolme yota ja nelja paivaa. Pysahtelemme matkan varrella katsomaan temppeleita ja luonnon nahtavyyksia, ja lopuksi vierailemme Padolla, joka on siis 2,2 km pitka ja 185 m korkea. Ymparistovaikutuksista yms. en nyt lahde edes aloittamaan...

Matka paattyy Yichangiin, josta toivottavasti saamme junaliput ja bussin kohti Fenghuangia, joka on siis seuraava etappimme jokiristeilyn jalkeen.