Lauantaina kävin vähän shoppailemassa, ja sunnuntaina menimme Beihai-puistoon hengailemaan. Päivä oli kaunis ja aurinkoinen, eikä ihmisiäkään ollut liikaa, joten oli oikein mukavaa.

Temppelikukkulalta näkyi kirkkaan ilman ansiosta kauas. Tästä kuvasta näkee, miten vieri vieressä uusi ja vanha rakennuskanta yhdistyvät Pekingissä.

Illalla kävimme syömässä hotpotia, oli hurjan hyvää.

Saimme ihailla myös nuudelin tekoesitystä

Kuten moni arvoisista lukijoistamme lienee kuullut, Idänmatkan matkaseurueemme jakaantuu yllättäen ja toinen osapuoli palaa suunniteltua aiemmin isänmaahamme.

Vuosi on kulunut nopeasti, ja haikein mielin jätän tämän maan. Peking on saasteista huolimatta upea kaupunki, ja täällä olisi voinut viihtyä pidempäänkin. Pala sydämestäni jää väistämättä Kiinaan, ja tänne on vielä ehdottomasti palattava. Sen kummempiin julkisiin reissuanalyyseihin ei tässä vaiheessa kuitenkaan ole aikaa eikä halua, joten jääköön nämä pohdinnat käytäväksi sitten ystävien kanssa toivottavasti aurinkoisella terasilla siideriä hörppien. Yksi on kuitenkin varmaa: riisiä en halua hetkeen syödä.

kirjoitti Sanna

Opettajamme oli hankkinut jiaozi-kuoret valmiina, eli ihan alusta asti meidän ei taikinaa tarvinnut lähteä leipomaan.

Pyöreän taikinalevyn keskelle nostettiin syömäpuikoilla nokare täytettä, ja sitten ryhdyttiin poimuttamaan.

Keittämistä vaille valmiita jiaozeja.

Nuori opettajamme keitti jiaozeja muutaman minuutin.

Jiaozit dipataan ensin soija-etikkakastikkeeseen, ja sitten suuhun! Hyvää oli!

Vielä lopuksi luokkakuva... Ihan kaikki luokasta eivät tosin olleet paikalla. Minä olen luokan ainoa eurooppalainen, lisäksi luokalla on useita japanilaisia ja korealaisia, yksi amerikkalainen, yksi kanadalainen (ei kuvassa), yksi ghanalainen, yksi venäläinen ja yksi kazastanilainen. 

No niin, tämä kirjoitustahti sen kuin hiipuu ja hiipuu… Viime kerran jälkeen on käyty monessa paikassa ja tehty monenmoista, tässä lyhyesti muutamia juttuja.

Ensin saimme arvovieraita Suomesta ja kovasti kivoja tuliaisia. Olimme hyvin tyytyväisiä, että vieraat pääsivät kuin pääsivät tulemaan, koska tulo näytti välillä vähän epävarmalle tuhkapilvien vuoksi. Oli kuitenkin hyvä tuuri matkassa, kun Pekingin lento lähti Helsingistä klo 18 ja myöhemmin samana iltana koko kenttä suljettiin, eikä lentoja lähtenyt moneen päivään. Pientä hämminkiä aiheutti se, että vaikka lento oli sama kuin edellisten Suomen vieraiden, oli tässä välissä vaihtunut jo Suomessa kesäaika. Pekingissä ei ole erikseen kesä- ja talviaikaa, joten nyt kesällä aikaero Suomeen on 5 tuntia (talvella 6) ja siten lennon saapumisaikakin tänne oli tuntia aikaisemmin kuin edellisten vieraiden. Olimme siis kentällä tunnin myöhässä, mutta onneksi lentokin oli melkein saman verran myöhässä tuhkapilvien takia.

Viikko meni hurjan nopeasti. Minulle osui koeviikko samalle viikolle, joten kävin kolmena päivänä kokeissa (menivät oikein hyvin) ja muuten kiertelimme aika paljon. Käytiin taas Houhailla, eläintarhassa, Taivaan temppelissä jne. kuten edellistenkin vieraiden kanssa. Niistä en viitsi uudestaan laitella kuvia, tai eipä meillä ollut joka paikassa enää kameraakaan mukana, niin monesti niissä on tullut käytyä. Teetettiin myös vaatteita ja käytiin hieronnassa pikkusiskon kanssa. Tuli myös shoppailtua ja syötyä hurjan hyviä ruokia…. Säät ei juuri viikolla suosineet, vaan oli melkoisen kylmä (paitsi muuri-retkipäivänä).

Oli mukava käydä pitkästä aikaa Kielletyssä kaupungissa.

Teimme myös päiväretken Ming haudoille ja muurille, kummatkin olivat kuitenkin eri osat ko. kohteita kuin edellisten turistien kanssa. Muuri osoittautui todella jyrkäksi, ja helteisessä säässä rappujen kapuaminen kävi todella työstä.

Kyläilijöiden lähdettyä meillä oli pari päivää koulua, sitten alkoi n. viikon pituinen kevätloma. Pekingiin tuli kesäkin ihan kertaheitolla: mittari pompsahti yht’äkkiä kolmeenkymppiin. Huoneessakin tarkenee jo ilman villasukkia :D Kuten yksi proffa sanoi, Pekingissä ei ollut tänä vuonna kevättä ollenkaan vaan normaalia pidemmästä talvesta tulikin suoraan kesä. Emme kuitenkaan lähteneet reissaamaan sen kummemmin, vaan loma meni Pekingissä kierrellessä ja lööbaillessa.

Kävimme mm. uudessa, isossa urheilu- ja vaelluskaupassa hankkimassa uuden vaatekerran, jota sitten lähdimme testailemaan Fenghuangling-vuorelle Pekingin reunamille. Vaikka vuori sijaitsee 51 km Tiananmeniltä ja n. 25 km meiltä, meni matkaan parisen tuntia. Oli ihanaa päästä vähän pois tungoksesta ja ilmakin tuntui vuorella raikkaalle. Aikamoinen nousu vuorelle oli, meinasi usko vähän loppua alussa, mutta retki oli todella onnistunut. Kirsikan kukat kukkivat kauniisti joka paikassa ja kirkkaan sään vuoksi näimme kaupungin siluetinkin. Kiinalaiset vaellusvaatteet kestivät hyvin ainakin tämän yhden päiväreissun, mutta vetoa en lähtisi lyömään niiden kestävyydestä – taitaisi tulla aika pitkä uintikeikka Pälpänsalmella.

Loman suurin kömmähdys tapahtui, kun lähdimme 798-taidealueelle. Alue on tehty vanhalle tehdasalueelle ja siellä on paljon taidegallerioita, kahviloita ja ”taide”kauppoja. Otimme ohjeiden mukaan metroasemalta bussin 918 kohti aluetta, ja bussissa aloimme ihmetellä, että miksi se kääntyi isolle kehätielle, ulospäin kaupunigsta. Bussi ei tuntunut pysähtyvän, ja alkoi epätoivo iskeä. Jonkin ajan kuluttua ohitimme jo lentokentänkin. Lopulta kävi ilmi, että seuraava pysäkki olisi n. 50 km päässä pikkukylässä Pekingin laitamilla. Eihän siinä sitten mitään ollut tehtävissä, kävimme kääntymässä siellä kylässä ja tulimme seuraavalla bussilla takaisin kaupunkiin. Olihan se mukava istua pari-kolme ylimääräistä tuntia bussissa, varsinkin, kun ulkona oli 30 astetta lämmintä…. Jälkeenpäin selvisi, että bussinro oli kyllä oikea, mutta sen alanumero ei. Ei vaan ollut tullut mieleen, että samalla nrolla olisi useita eri busseja… Ja että jos ottaa väärän bussin, niin seuraava pysäkki voi olla n. 50 km päässä :D Päästiin kyllä lopulta taidealueellekin, mutta siinä vaiheessa ei enää oikein jaksanut innostua taidenäyttelyistä, joten lähinnä vaan kuljeskeltiin, katseltiin ympärille ja käytiin terassilla.

Tänä viikonloppuna kävimme Ditan-puistossa ulkoilmakonsertissa. Oli mukava käydä kuuntelemassa lähes kymmenkuntaa kiinalaista bändiä (ja muutamaa expat-bändiä), ja sää oli hyvä. Porukkaa oli yllättävän vähän - varsinkin, kun on tottunut siihen , että Pekingissä on joka paikassa tungos. Ulkomaalaisia oli kyllä paljon, varmaan puolet yleisöstä. Illan pimetessä lava oli tunnelmallisesti valaistu, muutenkaan festarimeininki ei ihan vastannut Suomen vastaavaa...  Yhdellä pöydällä myytiin perusfestarieväitä eli vettä ja jogurttia :D

Illan pääesiintyjä oli sisämongolialainen, alun perin punkkia soittanut Hanggai, joka yhdistää musiikissaan perinteisiä mongolialaisia hevosenpääsoittimia, kurkkulaulantaa ja nykyaikaa.

Tykättiin kummatkin Hanggaista kovasti, ostettiin levykin  Bändi on kuulema käynyt Suomessakin esiintymässä (ainakin Kaustisten kansanmusiikkijuhlissa viime kesänä), ja siitä on näytetty kai lähiaikoina dokkarikin siellä. Jos se tulee uusintana, ottakaa joku boxille talteen

Kaikki sai alkunsa formulaevankeliumista, jonka kirjoitin huumorimielessä blogiin muutama viikko sitten. Alkuperäinen idea formulakilpailun seuraamisesta television välityksellä jalostui niin pitkälle, että lopulta seurasimme Samin kanssa kilpailua paikan päällä. Alun kielimuurin ja kiinalaisen pankkijärjestelmän monimutkaisuuden selätettyäni sain hankittua meille liput radan hitaalle osalle pääsuoran jälkeiseen kaarteeseen, jossa kuljettajaan kohdistuu 2 G:n voimat yhtäjaksoisesti yli 4 sekunnin ajan.

Matkamme aikataulu oli jokseenkin tiukka, sillä pyyhälsimme Shanghaihin junalla Sunnuntain vastaisena yönä ja palasimme junalla takaisin Pekingiin seuraavana yönä. Puolentoista vuorokauden mittainen kisareissumme sisälsi junassa istumapaikoilla matkustamista yhteensä reilun 20 tuntia. Vaativasta suorituksesta kuitenkin selvittiin hilpeällä urheilumielellä, sillä olihan kyseessä molempien moottoripäiden neitsytmatka formuloiden ihmeelliseen maailmaan.

Saavuimme Shanghaihin aikaisin aamulla. Onneksi olimme varanneet riittävästi aikaa ja suunnanneet suoraan juna-asemalta radalle, sillä navigointi rataa kohti osoittautui hieman hankalaksi. Saamamme ennakkotieto radan oman metropysäkin avautumisesta osoittautui vääräksi ja pyyhkäisimme metrolla melkoisen paljon ohi radasta. Muutama muukin ulkomaalainen teki saman virheen ja tästä alkoi kansainvälinen härdelli. Hetken säädön jälkeen suomalaiset korpisoturit päättivät tehdä metropolissa  urbaanin ratkaisun ja ottivat taksin radalle. Taksikuskille oli ilmeisesti aamun työvälineiden arvonnassa sattunut käteen heikko arpa, sillä ajokkina ollut Volkswagen Santana edusti suomalaisen peltoautoluokan keskikastia. Auton moottori sammuili eikä jousituksella ollut hammaslääkäriliiton suositusta. Aina kun tielle sattui vähänkään jotain pähkinää isompaa, niin paikat olivat vaarassa irrota hampaista. Tämä osoittautui kuitenkin oikeaksi ratkaisuksi, sillä reilun 10 minuutin kuluttua olimme radalla ja vielä oikealla portilla.

Lämmittelyluokkana ajettu Aasian Porsche-cup tarjosi mukavan alkupalan päivän tapahtumille. Parin spinnauksen ja pienen tulipalon nähtyämme olimme valmiita pääluokan esittäytymiseen. Tauolla käpöttelimme katsomoiden takana olevilla myyntialueilla ja tapasimme melkoisen määrän suomalaisia. Yllämme olleet Heikki-paidat ja tangossa liehunut suomenlippu saattoivat vaikuttaa tunnistettavuuteen .

Kuninkuusluokan järjestäytyessä lähtöruudukkoon, radalle alkoi ilmaantua tummia pilviä. Koko viikon ennustettu sadekisa näytti yllättävän kaikki, koska varikolla alkoi mieletön kuhina. Sade alkoi kuitenkin sen verran heikkona, että kaikki päättivät startata kuivan kelin renkailla. Startin jälkeen luulimme, että Espanjan kultapossukerhon formulamestari oli raskaasta lompakostaan huolimatta ottanut huippustartin. Ehdimme jo kirota espanjalaispankkia syvimpään helvettiin, sillä Kiminhän siellä pitäisi ajaa. Mutta myöhemmissä selvittelyissä tämä loistostartti paljastui varaslähdöksi.

Sade yltyi hieman ja hätäisimmät kurvasivat varikolle hakemaan uutta rengastusta menopeliinsä. Tähän vipuun meni mm. Kerpenin väkäleuka, joka sulatti kumit alleen muutamassa kierroksessa. Nappulan ja Kekenpojan valinnat sen sijaan osoittautuivat oikeiksi. Toiset pelasivat rengasrulettia taidolla ja toiset taas vastaavasti tuurilla.

Varikkorumban jälkeen turva-auto kokosi letkan yhteen ja pääsimme vihdoin ja viimein selville tilanteesta. Katsomomme edessä oli kyllä videonäyttö, mutta kiikarit olivat unohtuneet kotiin. Kuvasta ei oikein saanut mitään selvää. Radalla ei myöskään kuulunut kuulutusta, koska autojen moottoriäänien sinfonia peitti alleen kaikki äänet. Jälkeenpäin saimme tietää, että jostain päin rata-aluetta olisi myyty radiokuulokkeita, joilla olisi kuullut selostuksen.

Kilpailun edetessä Hamilton näytti sikamaisen ajon osaamista. Kaveri näyttää osaavan tämän homman niin radalla kuin sen ulkopuolellakin. Mestarihan päätti näyttää kumin polttamisen mallia Melbournessa muutamaa viikkoa aikaisemmin. Harmi vaan että yleisöksi sattui paikallinen poliisi, joka kirjoitti fanikirjeen välittömästi. Shanghaissa sen sijaan Hamilton riehui radalla kuin hurrikaani. Alle jäi mm. Schumi, joka näytti kisan aikana olevan hieman ulalla. Nuorempaa kuljettajakaartia meni ohi oikealta ja vasemmalta. Nöyryytyksen huippuksi Alonso ohitti hänet viimeisellä kierroksella. Oli vika sitten autossa tai miehessä, niin Schumi näytti lyödyltä. Kenraalilla on tulevissa kisoissa näytön paikka, mikäli hän aikoo arvovaltansa palauttaa.

Kilpailun loppu ajettiin rauhallisemmissa ja sateisemmissa tunnelmissa. Sade latisti katsomossa hieman tunnelmaa, mutta toisaalta se lisäsi mielenkiintoa kisaan. Nappula siis voitti, sika-Lewis oli toinen ja Kekenpoika (ilman viiksiä) oli kolmas.

Kilpailun jälkeen loikkasimme turistibussiin ja suuntasimme kohti juna-asemaa. Tarkoituksemme oli vierailla Aasian vanhimmassa pubissa, mutta aikataulun venymisen johdosta tämä ei kuitenkaan ollut mahdollista. Kotimatka sujui melkoisen leppoisasti ja istumapaikoista huolimatta uni maittoi molemmille.

Kovista ennakko-odotuksista huolimatta, kisasta ei ainakaan allekirjoittaneelle jäänyt päälle mitään tajutonta hinkua päästä seuraamaan formulaa paikan päälle. Lajin televisioystävällisyys ja –toteutus ovat kuitenkin huippuluokkaa. Luulenpa että kotimainen mm-ralli ja Kouvolassa heinäkuussa ajettava rallicrossin em-osakilpailu ovat meikäläiselle mielenkiintoisempia tapahtumia. Niissä kun lentää sora, autot paukkuu, on hyttysiä ja Suomesta saa kunnon kisamakkarat.

Kirjoitti: Juha

Kaupunki jatkui silmän kantamattomiin...

CCTV-tornin alla aukeaa Yuyuantan-puisto, jonne upea ilma oli houkutellut muutaman ihmisen polkuveneilemään...

Mekin menimme tallustelemaan puistoon, tarkoituksena ihailla kirsikankukkia. Puistosta on sanottu, että siellä on  eniten kirsikkapuita Pekingin puistoista. Valitettavasti vain valkoiset kukat olivat puhjenneet, mutta vaaleanpunaiset olivat yhä nupullaan. Emme siis päässeet ihailemaan koko kukkaloistoa, mutta oli nytkin paljon kauniita kukkia.

Käytiin mm. kello- ja rumputornissa, kuvassa rumputorni.

Rappusia oli kiitettävästi...

Kesäpalatsin reissulle osui kaunis, keväinen ilma ja oli mukava käydä siellä pitkästä aikaa. Väkeä oli aika paljon, kun paikallisetkin olivat lähteneet piknikille ja polkuveneilemään.

Osallistuimme myös järjestetylle retkelle muurille. Totesin taas kerran, ettei ryhmämatkailu ole minun juttuni, mutta olin tyytyväinen päästessäni eka kertaa näkemään muurin Mutianyulla, se oli oikein komea paikka. Muuri kumpuili ja kaarteli komeassa vuoristomaisemassa, ja sääkin oli upea. Olimme muurilla suht ajoissa, joten siellä ei ollut liikaa porukkaakaan. Hahaa, saatiin kunniakirjat, joiden mukaan ollaan sankareita kun on tallusteltu muurilla.

Vierailimme eläintarhassa myös. Oli sinänsä mukava taas nähdä pandoja, ovat ne vaan aina yhtä hellyttäviä.

Mutta osa häkeistä oli kyllä niin pieniä ja surkeita, että aika surulliseksi näystä tuli :( Varsinkin nyt, kun oli sen verran viileää vielä, että osa eläimistä oli sisähäkeissä, niin olivat ne melkoisen ankeita. Esimerkiksi sarvikuono tuskin mahtui pienessä kopissaan kääntymään... Eläintarhassa näimme kuitenkin ensi kertaa kevään merkkejä, puut kukkivat ja puissa oli jo melkein lehdet!

Tallustelimme myös hutongeissa, ihmeteltiin olympiastadionia, syötiin Pekingin ankkaa ja kierrettiin vähän kauppojakin. Ostin uudet silmälasit aikamoisena heräteostoksena, kun sai niin halvalla... Oikein oli mukava viikkko, vaikka Suomen vieraat taisivatkin olla aika häkeltyneitä kaupungin - ja nähtävyyksien - suuresta koosta. Ja taisi meidän huonekin vetää aika hiljaiseksi :D

Se ihan ensimmäinen Sandstorm oli iloinen yllätys, mutta aiheutti hieman kiputiloja jälkeenpäin. Menin pitkän (lähes pari kk) tauon jälkeen spinningiin, tarkoituksena polkea pyörää ihan rauhaksiin. Kevyt aloitus siis, jotta kroppa taas tottuisi hommaan. Daruden Sandstorm oli kuitenkin ehtinyt rantautua jo Kiinaan asti, ja kun lähes kymmenen vuoden takainen suomalainen hitti alkoi yht'äkkiä soida spinning-salissa, enpä enää malttanut hissutella pyörän kanssa ja poljin tuhatta ja sataa veren maku suussa. Nykyajan isänmaallisuutta siis :)

Ne kaksi muuta sandstormia olivat sitten vähemmän mukavia yllätyksiä. Ihmettelimme viime la-aamuna herätessämme, miksi ilma oli aivan keltaista. Aika pian syyksi selvisi hiekka. Eipä tehnyt mieli mennä ulos, vaikka osa vaihtareista kuulema oli rynnännyt heti innoissaan tutustumaan tähän meille uuteen ilmiöön. Myös maanantaina oli uusi hiekkamyrsky, mutta sitäkin saimme katsella luokkahuoneesta käsin. Tosin luokassakin pystyi haistamaan hiekkapölyn hajun.

Uutisten mukaan pitkän kuivuuden vuoksi hiekkamyrkyjä on huhti-toukokuun aikana odotettavissa vielä kymmenkunta. Jippii. Täytyy toivoa, että ne eivät lähesty meitä juuri silloin, kun meillä on arvovieraita Suomesta. Ensimmäiset ovatkin tulossa jo ylihuomenna, tervetuloa

 Niin, ja nyt se Google otti ja lähti. Saapa nähdä, mitä tuleman pitää.

Käytiin vihdoin katsomassa olympia-stadioniakin (tai minä olin sen nähnyt aiemminkin kyllä). Erityisesti uimastadion oli ihan komea iltavalaistuksessa.

Suomalaisittain herätti hiukan hilpeyttä Linnunpesän viereen rakennettu pieni laskettelurinne...

Uuden vuoden ilotulitus ja pommitus jatkui kaksi viikkoa lähes tauotta ...Onneksi pommitus kuitenkin päättyi Lantern-festivaaliin, jota vietetään uuden vuoden ensimmäisen täyden kuun aikaan. Valitettavasti festivaalille osui kuitenkin aivan surkea ilma, räntää tuli taivaan täydeltä, emmekä nähneet yhtään ainoaa lyhtyä taivaalla.

Opinnot pitävät meidät kummatkin kiireessä, eikä ole kauheasti muuta ehditty tekemäään. Juhalla on 7 kauppakorkean kurssia, kun suositus on kolme, eli hommaa riittää. Tehtäviä ja paksuja kirjoja näyttäisi riittävän. Minun kiinan tunneilla vauhti on varmaan kaksinkertaistunut, ja uusia merkkejä ja uutta kielioppia on hurjasti. Meillä on ihan mukava luokka, vaikka edellisistä luokkakavereista ei ole kuin enää muutama samalla luokalla kanssani. Suurin osa luokkakavereista on Japanista.

Opiskelujen ohella olen palaillut liikuntaharrastuksiin. Kylläpä oli mukava taas päästä saunomaan. Niin, salilla on ihan kunnollinen sauna. En ole tainnut mainita asiasta, kun olen luvannut pitää suuni supussa asiasta. Joku nimeltä mainitsematon pohjalaispoika hermostuu, jos kuvailen hyviä löylyjä, joista saan yksin nautiskella, kun kiinalaiset harvemmin tuntuvat ko. saunassa käyvän :) Niin, ja en ole tainnut kertoakaan, etten saa käydä salilla kuin kahdesti viikossa. Syksyllä salikortin hommatessani kyselin, että saanhan sitten varmasti käydä kaikissa jumpissa yms., ja henkilökunta vakuutti, että ilman muuta. En sitten huomannut kysyä, montako kertaa viikossa saan niissä käydä. Yllätys oli sitten suuri, kun kuukauden päästä minulle ilmoitettiin, etten saa käydä kuin kaksi kertaa viikossa... Peruskiinalaista meininkiä. Oma kai oli syyni, kun en naiviuttani huomannut kysyä kaikkia mahdollisia ja mahdottomia kysymyksiä :)

Niin, ja siinä uudessa, syyskuussa valmistuneessa vaihto-opiskelija-asuntolassa on jo vesivahinko. Suihkut ovat pois käytöstä parisen viikkoa, kun vesi menee rakenteissa ja kylppäreiden kaakelit irtoilevat. Hyvin on siis rakennettu...

kirjoitti Sanna

PS. Iskälle ja lankomiehelle terveisiä: Jos ei sitä kalaa ala tulemaan, niin ottakaa kiinalaisista mallia...

Illalla söimme Hump-baarissa ilmaisia hampurilaisia ja dumplineita sekä kuuntelimme bändiä Uuden vuoden kunniaksi. Koko päivän eri puolilta kaupunkia kuului ilotulitusta ja pommitusta. Tiikerin vuoden ensimmäisenä päivänä menimme Green Lake -puistoon, jonne oli lähtenyt nauttimaan kauniista kevätilmasta myös muutama muukin....

Eilinen päivä sitten menikin reissatessa takaisin Pekingiin. Epäilyksenalainen rinkkani piti avata check in:issä ja matkamuistoksi otettu, käyttämättä jäänyt happipullo otettiin parempaan talteen. Happipulloa ei saanut siis laittaa edes lentokoneen ruumaan, ja joudumme nyt selviytymään Pekingin saasteista ilman lisähappea.

Lento teki välilaskun Wanzhoussa (jonka ohi olimme menneet jokilaivalla) ja meidät ohjattiin vajaaksi tunniksi ulos koneesta vain palataksemme pian samaan koneeseen takaisin. Lentokenttä sijaitsi korkealla vuorella, alhaalla rotkon pohjalla kulki Jangtse-joki. Ilmeisesti kaupungissa ei kovin usein lentokoneita nähdä, sillä lentokentän aidan taa oli ryhmittynyt suuri joukko paikallisia ihmettelemään lentävää ihmelaitetta. 

Lento meni mukavasti, ja saavuimme Pekingiin iltasella. Lunta täällä ei enää ole, eikä sääkään niin kylmä kuin lähtiessämme. Uskokaa tai älkää, mutta fiilis oli kuin olisi kotiin palannut. No, eipä meillä tällä hetkellä muutakaan kotia ole... Huoneessa on ihanan lämmin, kiitos Pekingin keskuslämmityksen. Kampus on täysin kuollut, kaikki muut ovat vielä lomien vietossa. Ainoastaan yksin kampuksen kanttiineista on auki, ja ihmisiä on vain kourallinen. Kunmingin ilotulitus oli vielä pientä; Pekingissä uuden vuoden pommitukset jatkuvat edelleen. Eri puolilta kaupunkia lähetetyt ilotulitteet näkyivät hienosti lentokoneesta, mutta pommitukseen alkoi mennä jo heti eilen illalla hermo, kun yritimme katsoa elokuvaa. Leffa oli pakko pysäyttää vähän väliä, kun pommitusten takaa elokuvan puhetta oli täysin mahdoton kuulla. Tänä aamuna pommitus alkoi puoli yhdeksältä, ja loppua ei tunnu tulevan...

Tämä päivä on mennyt pyykkiä pestessä ja blogia päivittäessä. Valokuvia reissulta kertyi vaatimattomat 1558 kpl... Tänne kylään tulijoille on siis luvassa mukavia kuvankatseluhetkiä, heh. Lisäilimme jotain kuvia jo vanhoihin blogikirjoituksiin, ja jossain vaiheessa kun jaksetaan, laitellaan niitä lisää nettiin. Vielä olisi viikon verran aikaa turisteilla Pekingissä sekä viettää laatuaikaa rakkaan ystäväni Iso-G:n kanssa ennen kuin kurssit ensi viikolla taas jatkuvat.

kirjoitti Sanna

Maisemat bussireissulla olivat jälleen kerran huikeat. Lonely Planetin mukaan bussin reitti nousi kolmesti jopa 5000 metriin, joten ilmankos välillä tuntui päässä hassulta. Paikka paikoin tiellä oli lunta, ja lumen sulamisesta syntyneet jäätiköt ulottuivat tielle saakka, paikoin jopa tien yli.

Bussi oli tupaten täynnä kotiseuduilleen uuden vuoden viettoon matkaavia paikallisia ja heidän matkatavaroitaan. Bussin katolle oli lastattu tavarat, jotka eivät sisään enää mahtuneet. Bussin kallistellesssa kapeilla serpentiiniteillä lastaus petti pariinkin otteeseen, ja kuljettaja joutui keräämään tien pientareelle pudonneita huonekalujen osia sekä maissisäkkejä.

Tarkoituksenamme oli patikoida pari päivää Meili Xue Shan- vuoren hallitsemissa upeissa maisemissa ja palata sen jälkeen takaisin Shangri-la:han, josta matka jatkuisi yöbussilla Kunmingiin. Deqinissä meinasi kuitenkin päästä itku, kun saimme kuulla, ettei uuden vuoden lomista johtuen busseja takaisin Shangri-la:han ollutkaan enää kuin seuraavana päivänä, ja minibussin vuokraus olisi ollut kaksin aivan liian kallista. Meidän oli siis hylättävä suunnitelmat patikoinnista, ja varasimme paluuliput seuraavalle päivälle.Deqinissä itsessään ei ole oikeastaan mitään nähtävää. Otimmekin taksin Feilai Si:lle, josta piti olla hieno näkymä Meili Xue Shanille, Yunnanin korkeimmalle vuorelle (korkeus 6740 m). Sää oli kuitenkin huono: hirveä tuuli ja luntakin alkoi ripotella hiljaksiin, joten vuoren huiput peittyivät paksun pilviverhon alle.

Seuraavana aamuna nousimme varhain päästäksemme ihailemaan auringon nousua vuoristossa. Kirpeän pakkasyön jälkeen taivas oli kirkas, ja taivaan rannan alkaessa kajastaa valoa alkoivat upeat vuoret pikkuhiljaa näkyä koko komeudessaan. Pian aurinko osuikin vuoren rinteeseen, ja näkymät lumihuippuisille vuorille olivat silmiä hiveleviä. Alhaalla laaksossa oli kyliä ja keskellä virtasi Mekong-joki.

Koska Meili Xue Shan  on yksi tiibetiläisten pyhistä vuorista, monin paikoin on kiedottu rukousnauhoja. Vuori on myös yksi tärkeistä pyhiinvaelluspaikoista.

Loppu hyvin, kaikki hyvin: Vaikka emme päässeetkään vaeltelemaan Deqinissä, näimme kuitenkin upeita maisemia ja teimme sen, mitä Tiibetin rajalle vuoristoon halusimmekin mennä tekemään...

Eli siis kihlauduimme Deqinin vuoristomaisemissa 11.2.2010.

Tässä kohtaa voikin siis jo kertoa, mitä tapahtui aiemmin Lijiangissa. Olimme ostaneet sormukset Dalissa, ja  Lijiangin Black Jade Dragon -puiston temppelipaviljongissa munkki kertoi sanoin ja elein meidän olevan hyvä pari. Munkki veti meidät temppeliin ja siunasi parisuhteemme rukouksin, suitsukkein, rummun lyönnein ja pyhällä vedellä. Lopulta hän pujotti Buddha-rannekkeet ranteisiimme. Kaikki tämä tapahtui aivan yllättäen, täysin odottamatta, ja kokemus oli hyvin hengellinen. Koimmekin, että meidät olisi vihitty buddhalaisittain (vaikka tosi asiassa munkki rukoili meille hyvää onnea yms.) ja liitetty yhteen - etenkin, kun olimme juuri pari päivää aiemmin ostaneet kihlasormukset. Yhteensattumaa vai johdatusta??!!